Pukki toi koirille Puzzle bone-aktivointipelin. Puzzle Bonen puisessa pelilaudassa on koloja joihin piilotetaan nameja ja kolot voi peittää laudassa liukuvilla kansilla. Meillä on ennestään Nina Ottosonin Dog Brick, joka toimii vastaavalla idealla, mutta on malliltaan vähän erilainen, sitä ei vain ole vuosiin tullut käytettyä. Tänään testattiin Puzzle Bone, vuorotellen kaikkien kanssa. Oli hauska huomata miten erilaiset lähestymistavat kullakin mopsilla ongelmaan oli. Yume ja Ming keskittyivät ehkä eniten tekemään nenätyötä, ne selvästi yrittivät paikantaa missä kolossa on vielä nami ja yrittivät sen jälkeen avata ko. luukkuja. Madden ja Killen lähestymistapa perustui enemmän voimaan kuin älyyn, ne alkoivat nopeasti paiskoa peliä sinne tänne siinä toivossa että nami jostain kolosta lentäisi ulos. Tinker, joka on tottunut siihen, että sille välillä piilotetaan nameja ympäri huonetta, napsi pelistä ensin helpoimmat, näkyvissä olevat namit ja lähti sitten etsimään josko nameja löytyisi tutuista piiloista pelin ulkopuoleltakin. Puppe tarjosi katsekontaktia heti kun helpoimmat namit oli pelistä löytyneet, mutta kun se ei auttanut, keskittyi etsimään niitä pelistä. Kaikista taitavin pelaaja oli Fazer. Se siirteli kansia tottuneesti ja järjestelmällisesti. Fazer on aikanaan pelannutkin sen verran Dog Brickiä, että sillä oli varmasti osuutta asiaan. Muut tuskin vielä nyt ensimmäisellä pelikerralla ymmärsivät luukkujen siirtelystä mitään, ehkä toisella ja kolmannella jo paremmin…
Puzzle bonen kolot ovat mopsin tylpälle kuonolle vähän turhan syvät, mutta mehän tuunattiin peliä laittamalla aukkoihin maitopurkin korkit, jonka jälkeen palkka tuli sopivasti pelaajan ulottuville.

Alla Nina Ottosonin Dog Brick, päällä Puzzle bone.

Tämä postaus lienee syytä aloittaa siitä, miksi mopsia ylipäätään on tarpeen vaatettaa. Meillä mopsit puetaan useimmiten silloin kun siihen on tarve; talvella kylmää vastaan (kyllä, koiralla on turkki suojanaan, mutta on Suomessa vaan kylmiä talvisäitäkin), kesällä viilennetään oloa, sateella suojaudutaan märältä ja kuralta. Harrastuskoiralle on ehdottoman tärkeää, että urheilusuorituksia tehdään lämpimin lihaksin. Alkulämmittely on siihen kaiken A ja O, mutta suoritusten välillä voi olla tarpeen pukea takki, jotta lihaksisto ei viilene. On myös muita tilanteita, joissa vaatteista ja siitä, että koira ylipäätään suostuu puettavaksi, on suurta apua. Jos koira vaikkapa toipuu leikkauksesta, eikä saa päästä haavaan käsiksi, voi kaulurin sijaan käyttää haalaria. Meillä on myös juoksupöksyjen tilalla käytetty kokopukuja, “uikkareita”, ihan siitä syystä, että ne pysyvät päällä varmemmin kuin housut.

Yumen päällä olevan appelsiinin keltaisen toppatakin on alunperin saanut Madde pentuna lahjaksi.

Mutta sitten itse otsikon kysymykseen, mistä mopsille sopivat vaatteet? Mopsi ei nimittäin vankan ja lyhyen kroppansa takia sovi ihan koiran “perusmalliin”. Tosi monet valmisvaatteet ovat sopivan pituisina aivan liian tiukkoja, joko kauluksesta tai vyötäröstä.

Kille kävi sovittelemassa sadetakkeja. Harmillista kyllä, tämä hieno Rukka-merkkinen sadetakki ei ollut sopiva, se mahtui vain nippanappa vyötärön ympäri ja on odotettavissa että Kille vielä vähän rungostaan levenee.

Joitakin sopivia on kuitenkin löytynyt ihan kaupan hyllyltä! Hurtalla on vaatteita, jotka mahtuvat hyvin pään läpi ja ovat silti sopivan pituisia. Meillä on mm. muutama Hurtan lämpömantteli, joka istuu mopsin runkoon oikein hyvin. Lämpömantteleiden huono puoli on se, että niiden rintakappaleen alle tahtoo hangessa kertyä lunta, jota saa olla vähän väliä putsaamassa pois jos liikutaan runsaslumisilla alueilla.

Tässä ulkoillaan -11 pakkasasteessa. Maddella on kuvassa Hurtan punainen lämpömantteli, Ming on kerrospukeutunut villapuseroon ja takkiin.

Madde Hurtan lämpömanttelissa

Hurtan sademanttelit sopivat niinikään hyvin mopsin malliseen runkoon. Näissä, samoin kuin talvimantteleissa, on tosi tehokkaat heijastimet, mikä on ehdoton plussa. Harmillista kyllä, heijastinpainatukset ovat meidän takeissa, etenkin näissä sadetakeissa, alkaneet aika nopeasti irrota reunoistaan.

Kesälläkin meillä käytetään Hurttaa, viilennysloimien muodossa. Nämä kastellaan ja puetaan helteellä jäähdyttämään koiraa, toimii hyvin ja nämäkin istuu mainiosti. Näiden lisäksi meillä on muutama samaan käyttöön tarkoitettu frotee-loimi, mutta niihin verrattuna nämä Hurtan loimet imevät paljon enemmän vettä ja pysyvät siten kosteina ja viileinä kauemmin. Silti ne kuivuvat suht’ nopeasti kun ne ripustaa kuivumaan, verrattuna esimerkiksi joihinkin kylmäalustoihin joiden täytteenä on vettä imevää geeliä. Niiden täydelliseen kuivumiseen saattaa mennä useampikin päivä!

Kaikki Hurtankaan tuotteet eivät sovi yhtä hyvin. Olemme joskus ostaneet sovitettavaksi haalari-malliset puvut, mutta ne olivat auttamattomasti liian kapeat. Harmi, koska esimerkiksi kura-haalarit säästäisi vielä enemmän tassupyykiltä kuin pelkät sadetakit.

Top Canis-merkkinen fleece-haalari Fazerilla.

Agilityssa käytämme Back on Track-loimia. Back on Trackit sisältävät keraamista ainetta joka heijastaa omaa ruumiinlämpöä takaisin päin ja ovat siksi tehokkaita lämmittäjiä. Agilitytreenien lisäksi Back on Trackit puetaan joskus mopseille myös talvipakkasilla. Näissä ei ole sellaista rintakappaletta jonka alle kertyisi lunta. Sen sijaan on huomattava, että vatsakappale yltää niin pitkälle vatsan alle, että ainakaan meillä ko. tuote ei sovi pojille ulkoiluun. Muuten käy hassusti kun jalka nousee…

Maddella Back on Track

Näiden lisäksi meiltä löytyy valikoima erilaisia neulepuseroita. Neuleita sovittaessa kannattaa valita napakasti istuva malli, sillä jos pusero on yhtään väljä, se tahtoo kuoriutua pois päältä kovassa vauhdissa.

Yume neulepuserossaan

Yume

Yume ja Kille

Kille vauhdissa

Tytöt menee tasatahtia. Maddella Hurtan talvitakki, Mingillä neule. Kuvan yläreunassa Tinker ja Puppe, joita ei pueta kuin ihan kovimmilla pakkasilla. Molemmilla on tosi paksut turkit eikä ne tunnu takkeja tarvitsevan, Tinker ei myöskään oikein välitä mistään vaatteista vaan yrittää ravistaa niitä jatkuvasti pois joten sen on kivempi olla ilman.