Tänään valokuvattiin Yumea tekemässä hyppytreeniä kotipihalla. Yume on agilitykoirana vähän huolimaton hössöttäjä, se tekee monesti esteet “vähän sinne päin” mikä näkyy esimerkiksi hypyissä silloin tällöin alas lentelevinä rimoina… Yumea ei haittaa vaikka este hajoaa atomeiksi sen ympäriltä, sillä on vain kiire päästä eteenpäin. Ming on täysin erilainen, Ming inhoaa esteen tiputtamista ja tekee rataa muutenkin huomattavasti huolellisemmin. Ero näiden kahden tyylin välillä näkyy kyllä myös suoritusajoissa, Yume on äitiään paljon nopeampi. Yumen agilityuran myötä myös ohjaaja on joutunut opettelemaan uusia temppuja, ohjauksen tulee olla paljon huolellisempaa Yumelle, joka ei huonolla ohjauksella välttämättä etene esteelle vaan pyyhältää surutta ohi. Mingin kanssa ollaan sen verran monta vuotta jo yhdessä treenattu, että se toimii kuin ajatus ja on ilmeisesti oppinut ymmärtämään vähän huolimattomampaakin ohjausta. Mingin kanssa ehtii myös tehdä erilaisia etenemisratkaisuja radan aikana kun taas Yumen kanssa lähtiessä pitää olla selvät sävelet mitä ohjauskuviota missäkin kohdassa käyttää. Radalla ei enää ehdi sitä miettiä, koska Yume tekee niin vauhdikasta rataa.

Lähtölupaa odottelemassa